Amalian maaliskuun haaste: Ruusuin ja kukkasin

En olekkaan ennen tajunnut kuinka terapeuttista skräppääminen on!

Tämä johtuu ehkä siitä,

että inhoan valokuvia.

Tai inhota on varmaan liian jyrkkä ilmaisu,

voisin sanoa ennemmin,

että en tykkää.

Varsinkin omakuvat on kammottavia!

Näissä töissä voi onneksi käyttää kuvia,

jotka ei ole niitä,

joita ensimmäiseksi kehittäisi kuviksi asti.

Olen joinakin aamuina miettinyt kuinka kaavoihin sitä onkaan kangistunut.

Töiaamuina puhelin herättää 4.10,

tämän jälkeen kaikki tapahtuu lähes poikkeuksetta samassa järjestyksessä.

5 yli 5 on yleensä kaikki valmiina

ja on parikymmentä minuuttia aikaa lukea lehtiä, kutoa, virkata

tai vaikka aloitella skräppisivua kuten tänä aamuna.

Aina aamut ei todellakaan ole helppoja,

mutta onpa noihin jo niin tottunut,

että kaikki sujuu rutiinilla...

...lähes aina.

Eilen aamulla otin kuvan ihanasta kellosta olohuoneen seinällä

juuri ennen kuin otin virkkuukoukun käteeni.

Tästä kuvasta syntyi leiska 

Askartelu Amalian maaliskuun haasteeseen:

Ruusuin ja kukkasin.

Tässä sivuni "Töiaamuna"

Kukkiihan ne toki jotku kaktuksetkin ;)

Sen verran vähän on skräppisivuja tullut tehtyä,

että vielä pysyy laskuissa mukana.

Tämä on 3.

Kiitokset Miralle kivasta haasteesta!