lauantai 14. toukokuuta 2011

83-85/365 - Viikonloppuja!

Joo, sehän on taas viikonloppu meneillään.
Vaikea uskoa,
koska viime viikko on mennyt lähes täysin sumunpeitossa.
Sunnuntaina eli äitienpäivänä pikkuveljeni perhe sai parhaan äitienpäivälahjan
eli perheeseen syntyi isoveli Joonan seuraksi toinen poika.
Kaikki oli hyvin ja poika ihan hyvän kokoinen.
Maanantaina alkoi muutos huonompaan suuntaan,
pieni oli todella unelias ja vaisu.
Kiitos osaavan henkilökunnan,
poika siirrettiin ma-ti yöksi keskolaan tarkkailtavaksi.
Tiistaiaamuna selvisi asian synkkä laita,
pojalla on erittäin paha sydänvika.
Pienelle suoritettiin hätäkaste,
jossa hän sai nimen Juuso.
Helsingissä selvisi, että Juusolla on HLHS,
lyhyesti: Vasen kammio on vain rusinankokoinen eikä pysty pumppamaan verta.
Tieto diagnosista helpotti huomattavasti oloa,
koska selviämisprosentti on kuitenkin niinkin korkea kuin 85-90%.
Kokonaan ei suru tietenkään poistunut,
mutta nyt ainakin tiedettiin,
mikä Juusoa vaivaa ja kerkesivät ajoissa Helsinkiin.
Juusolle joudutaan tekemään kaikenkaikkiaan kolme isoa sydänleikkausta,
joista ensimmäinen tehdään jo ensi maanantaina.
Juuson sydämestä tehdään yksikammioinen ja verisuonien paikkaa vaihdetaan.
Täysin tervettä Juusosta ei koskaan tule,
mutta ennusteet lähes normaalista elämästä ovat hyvät.
Nyt ei voida kuin odottaa ja toivoa parasta!
Onneksi Suomessa on Euroopan parhaat kirurgit,
kiitos heistä!

Kuten varmaan arvaattekin,
ei korttien teko ole oikein onnistunut tällä viikolla :o(.
Yrittänyt olen,
mutta joka kerta on itku tullut.
Eilen illalla otin kuitenkin asiaksenni tehdä niitä tilauskortteja,
joita on melkoinen kasa vielä tekemättä.
Tässä niistä 3.




3 kommenttia:

Satu U kirjoitti...

Voimia pienokaiselle ja koko perheelle, ja läheisille myös.

Anonyymi kirjoitti...

Voi kurja, että pieni Juuso joutui heti noin kovaan kouluun =´(
Mutta niinkuin sanoit, hieno homma että diagnoosi saatiin ja että hoitajat olivat noin ajantasalla, että heti ottivat tarkkailuun!
Nyt vain paljon voimia Juusolle ja kaikille läheisille <3

Karakali kirjoitti...

Anna vaan tulla kyyneleet, onneksi ne kuitenkin voivat nyt olla helpotuksen onnen kyyneleet; vaiva on diagnosoitu ja parannettavissa.

On kyllä ollut kauhea uutinen sekä vanhemmille että isovanhemmille.